Page 63
Page 63
- Sidor ...
Mun ihailla kainoutta sentään suo,
jota kertovi kasvosi kauniit nuo —
sydän lie myös valkeempi lunta.
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun
on syöpynyt piirteesi mieleen mun,
pois loittonen kiertäen kaarteen;
taas tultua myrskyhyn, maailmaan,
minä kummana kaikille kertoa saan,
ylimaat min kätkevät aarteen.
Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston,
kevyt huokua syyttömän rinnan on —
kevät-taivonen päälläs päilyy.
Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö —
on kaukana kaihon ja synnin yö —
kai täällä sun sielus säilyy.
Harzin vuoristossa e/ok. 1889.