Page 65
Page 65
- Sidor ...
sen he tuntee vain, ett’ aina, aina
sylitysten ois he autuaina.
Maailmassa tässä
ihmis-elämässä
lemmen valta varmaan suurin on.
Vaan memento m ori! kuolo uhkaa.
— Lemmenkinpä voittaa kuolon valta —
ethän ihmisparka oo kuin tuhkaa,
pelkkä laina kaiken tuottajalta!
Vaikka onnes itse autuus oiskin,
vaikka hetket hempeimmät se soiskin,
kaikk’ on katoovaista —
tästä luonnon laista
lempikään ei poikkeusta tee.
Juur’ kun rintaa vastaan rinta sykkii
ja kun silmän katseen silmä kohtaa,
juur’ kun nautinnosta suonet tykkii,
punahuulet suudelmista hohtaa,
silloin juuri, lemmen autuudessa,
ihmis-intohimon vallitessa,