Page 72
Page 72
- Sidor ...
Mun isäni kallihin kuolema vei.
Mun isäni kallihin kuolema vei,
vei osan mun onnestainkin;
hän luokseni koskaan palaja ei —
mut palaapa sentään väinkin.
Tuoss’ seisovan näen hänen sängylläin,
hymy herttainen huulilla kiertää,
mua neuvoo käymähän elämässäin
sitä tietä, mi vaikeena viertää.
Oli reipas itse hän käynnilleen
ja katseensa kirkas, suora,
vapa myös oli aina hän aatteilleen
ja oikeus ojennusnuora.