Page 75
Page 75
- Sidor ...
Mitä itken, en mä tiedä,
mut on mieleni muretta,
sydän syttä synkeämpi —
itkenenkö ihmisyyttä,
ihmiselon ontevuutta,
kun en tiedä tarkoitusta
koko maailman menolla.
Vaiko itken itseäni,
kohtaloni kolkkoutta,
ett’en ole kentän kukka
taikka kaisla kotirannan,
kun en kurja kumminkana
oloihini onnen tyydy,
mutta turhia uneksin.
Öisin ehkä niinkuin tuossa
kumppalini kunnokkaampi,
joll’ei lahjoilta parempi:
käypi tietä tarvottua,
syöpi ennen syötettyä,
hän on kullan kiltti lapsi,
työhöns itse tyytyväinen.