Page 80
Page 80
- Sidor ...
Päivän laskiessa.
Nään taakseni taantuvan taantumistaan
ajan lapsuus-onnen ja uskon,
ja menneisyyteni taivaalla vaan
näen kultaisen kauniin ruskon.
Olin onnellinen, kun luojassain
näin taaton mä hellän ja rakkaan:
hänen suojassaan kun lienen mä vain,
heti vaikerruksista lakkaan.
Vaan nyt on lapsi jo viisastunut,
tuon unelman maailma vienyt,
ihannett’ en usvaksi arvannut,
en luojaani luonnoksi tiennyt.