Page 81
Page 81
- Sidor ...
Nyt etseissä taattoa taivaista
— kuten tein minä ennen lassa —
hetikohta on kohtalo vaivaista
mua ilkkuen pilkkaamassa.
Ja turhaan lempeetä silmääs sun
nyt etsivi huokaava henki,
ijäisyyden mustaksi kuiluks kun
on tiede jo muuttanut senki.
Voi kuinka se sentään raskast’ on
ero tehdä kaikesta siitä,
mikä lassa on onnemme talveton —
ja kun kenkään tuosta ei kiitä.
Omatunto mun sentään palkitsee
ja siinäpä kyllin on mulle,
vaikka maailma tuhma mun tuomitsee,
kaikk’ uhraan, totuus, mä sulle!