Page 89
Page 89
- Sidor ...
elo näytti huokealta,
varmalta ja valoisalta
loisti vasten vastaisuutta —
mutta, mutta
rintaan syntyi epäilys.
Tuet vanhat maahan murtui,
kaikki varmuus raukes,
pohjatonna aatteen meri
allani mun aukes.
Kaikki suistui, minä yksin
seisoin vielä epäilyksin
tuijotellen ulapalle
aukealle,
kuss’ on kaikki häilyvää.
Luulen maata häämöttävän
vasten päivää tuolla,
ko’etan päästä sinne, jotta
saisin siellä kuolla;
vaan kun saavun lähemmäksi,
huomaan nä’yn mä pettäväksi —