Page 93
Page 93
- Sidor ...
Se vakavuus, joka ennen
eheyttä mieleen loi,
nyt hajosi pois sekä särkyi
ja toivottuutta toi.
Ja rintani, joka se tuonoin
niin lämpimästi löi,
kun köyhän mä lienen nähnyt,
joka pettuleipää söi.
Nuo tunteet hennot ja hellät
sai siellä tylsymään,
kun elämä pintapuoli
yhä kylvävi myrkkyään.
Vakaumus, henki hieno
ja aatteet kalleimmat,
ne pilkan myös esineiksi
useinhan joutuivat.