LNCrawler

Page 96

25 Vuotta Valikoima Runoja — runeberg.org · All chapters

Page 96

- Sidor ...

Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen

ja mursi mun toivoni ainoonkin:

on poissa mun päiväni, onneni ainut,

on poissa mun kukkani kultaisin.

Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi

on vuottanut kaukoa sulhastaan,

on vuottanut vuosia säästäen, toivoin,

niin viestipä tuodaanki kuolostaan.

Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain,

on vaalinut armasta ainoistaan,

on tuutinut turvoa, riemua äidin —

niin seisookin hänen haudallaan.

Sua niin olen itkenyt, impeni hertas,

itkenyt kaivaten päivät ja yöt,

voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen

angervaiselta ainoan viet?

Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu,

hän poissa, mi elolle arvoa soi,

mä varjona vaappuen muistoja uusin,

en mennyttä loitsea eteeni voi.